Blogi

Yleensä melkeinpä jokainen yhtälailla niin uskomustapa, kuin aaterakennelma pitää itseään jollain tapaa erehtymättömänä. Jopa länsimainen itseäänkorjaava tiede uskoo korjaavansa itse itseään. Rikos muita kohtaan on kuitenkin pitää totuudesta kiinni. Parempi ymmärtää olevansa ajan saatossa väärässä. Aika vahva uskomus…?

Olemme saaneet uusia työkaluja, aivan jokainen. Tietokone – internet, mobiililaitteet – some, usutan yön parissa meidät jokaisen tutkimaan tekoälyjä kyselemään mikä on oikein.

Ties millaisia harppauksia tiede ottaakaan. Muuttuuko todella todellisuudenkuvamme?

Ehkä jokainen tekoäly on ymmärrettävissä referenssejä kantavana raamina, aaterakennelmana, joka ei ole ainoastaan tekijöidensä siihen astisista paras, vaan aikansa täydellistä tieteen arkeologiaa edustava näytös, tulos, joka on hetken kaltaisiaan parempi.

Olen monella tapaa harhaisessa harkinnassa harjalla. Ai hallusinoi. Olen tutkinut muutaman suht uuden tekoälykannan todellisuuskäsitystä kohta kuukauden, vielä olen kriittinen, mutta näen samalla lupauksia, lisää toisiaan tasapainottavia faktoja, niin painot tulevat yhä todellisemmaksi, olettaen, että tosiaan saavutetaan totuusarvo, aivan kuten täsmälliset tieteet olettavat.

Tekoäly yleensä pakottaa meidät paljastamaan oletuksen tietoteorian suhteen, ellei suoraan, niin jättäen asioita avoimeksi. Voisiko olla niin, että tieteitä tutkien kaiken teoria lopulta muotoutuu, Aristoteles sulkeutuu… Voisiko olla todellakin niin, että ihmisyyden Graalin malja löytyy. En ole ainakaan monen kuullut työtä tämän puolesta tekevän, pikemminkin osatotuuksien ja laureaattien, mutta jos näin, niin priorisointeja olisi vieläkin syytä tarkentaa.

Voisi olla aihetta toiveikkuuteen, samalla kun on epävakautta ja hakevuutta, on myös saavutettu sitä epävarmuutta ”suurempia” voittoja. Ties vaikka tiede saavuttaa uuden hyperkultakauden.